Juoksin koko matkan kotiin
aarre nyrkissä, suu naurussa.
"Mikset mitään lainannut
uudella kortillasi?" kysyi äiti,
sitäkin taisi naurattaa.
Minä juoksin takaisin,
suoraan pekkatöpöhäntähyllylle,
enkä enää koskaan lähtenyt tyhjin käsin.
Runotorstain 271. haaste: kirjasto
Ajatukset vierivät varhaisiin aikoihin...
VastaaPoistaOih, kuinka suloinen runo!
VastaaPoistaIhastuttavan ihana runo :D
VastaaPoistaMeikäläisen runoratsu ihan pysähtyi heiniä rouskimaan ja voimia saamaan.
Uuden Töpöhäntäkirjan sain aina syntymäpäivälahjaksi. Niistä lahjoista tuli aina epätavallisen iloinen olotila.
Ihana! Minäkin luin Pekka Töpöhäntää!
VastaaPoistaPöö :)
VastaaPoista